Laadunvarmistus ja sen laiminlyöntiin liittyvä vahingonkorvausvastuu rakennusurakassa.

Korkein oikeus on antanut ratkaisun (KKO 2016:79) jossa se on ottanut kantaa urakoitsijan ja tilaajan väliseen vastuuseen tilanteessa, jossa oli sovittu, että urakoitsijan suoritus sisältää laadunvarmistuksen.

Laskutyöurakkana rakennetun bussivarikko- ja salibandyhallin katto painui enimmillään noin puoli metriä, koska kantavana rakenteena toiminut profiilipelti oli tukikestävyydeltään liian alhainen eikä vastannut rakennesuunnitelman vaatimuksia. Profiilipellin virheellisyys johtui pääurakoitsijan alihankkijana toimineen yrityksen tietokoneohjelmassa olleesta mitoitusvirheestä. Rakennusvirhe havaittiin vasta, kun katto painui urakan takuuajan päättymisen jälkeen.

Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko urakoitsijalla vahingonkorvausvastuu virheestä, sillä perusteella, että oli olennaisella tavalla laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen.

Taustatiedot

Urakkasopimukseen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998).
Urakoitsija on rakentanut yhdistetyn bussivarikon ja salibandyhallin siten, että salibandytilat sijaitsivat linja-autojen huoltokorjaamon yläpuolella. Urakka on valmistunut marraskuussa 2007, ja sitä koskeva takuuaika oli päättynyt 15.10.2009. Rakenteen virhe huomattiin takuuajan päättymisen jälkeen. Varikkohallin katto oli painunut enimmillään noin puoli metriä alaspäin kymmenen metrin matkalla. Vahinkoa tutkittaessa oli havaittu, että katossa kattoristikoiden päällä kantavana rakenteena toiminut profiilipelti ei ollut vastannut kantokyvyltään sitä, mitä rakennesuunnitelmassa oli edellytetty.

Asiassa oli riidatonta, että profiilipeltikaton liian alhainen tukikestävyys oli johtunut profiilipeltien valmistajan tietokoneohjelmassa olleesta mitoitusvirheestä. Riidatonta oli myös, että kyseistä tietokoneohjelman aiheuttamaa virhettä on ollut mahdotonta havaita työmaalla ja takuuaikana.

Laskutyöurakassa tilaaja maksaa rakennustarvikkeiden ja -osien kustannukset, vaikka niiden hankinta voi urakkasopimuksen mukaan kuulua urakoitsijan tehtäviin. Tämä urakkamuoto ei vaikuta urakoitsijan vastuuseen hankkimiensa tarvikkeiden laadusta. Tässä tapauksessa urakoitsija on tilannut profiilipellit tilaajan hyväksymällä tavalla alihankkijoiltaan.

Urakoitsija kiisti vahingonkorvausvastuunsa sillä perusteella, että se on tehnyt kaikki sovitut laadunvarmistustoimenpiteet. Urakoitsijan mukaan laadunvarmistustoimenpiteen laiminlyönti ei ainakaan ole YSE 1998 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennainen, sillä se edellyttäisi lähes tahallista tai häikäilemätöntä menettelyä. Myös YSE 1998 30 §:ssä mainittu urakoitsijan törkeätä laiminlyöntiä koskeva vastuuperuste tarkoittaa häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä toimintaa. Myöskään tämä vastuuperuste ei urakoitsijan mukaan ole täyttynyt.

Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko urakoitsija vastuussa virheestä takuuajan jälkeenkin YSE 30 §:ssä mainituilla perusteilla. Asiassa oli arvioitavana, onko urakoitsija vastuussa joko sillä perusteella, että virhe on aiheutunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, tai sillä perusteella, että virhe on seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Kun sovitun laadunvarmistuksen mahdollinen olennainen laiminlyönti on keskeinen seikka myös tuottamuksen asteen kannalta, Korkein oikeus arvioi ensin urakoitsijan menettelyä laadunvarmistusprosessissa.

Onko urakoitsija laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen?

YSE 1998 30 § rajoittaa voimakkaasti urakoitsijan vastuuta takuuajan jälkeen havaituista virheistä. Urakoitsija vastaa kuitenkin takuuajan jälkeen virheestä, jonka tilaaja näyttää olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja jota tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Tarkasteltavan vastuuperusteen yhteydessä tulee siten arvioida, onko urakoitsija noudattanut urakan sopimusasiakirjoissa edellytettyä laadunvarmistusta taikka esimerkiksi myöhemmin erikseen sovittuja tarkastustoimia.

YSE 1998 24 § on yleinen urakkasopimuksen osapuolten vastuuta koskeva määräys. Sopimusosapuoli vastaa kaikkien urakkaan kuuluvien velvollisuuksiensa sopimuksenmukaisesta täyttämisestä, kuten tekemistään töistä ja hankkimistaan rakennustavaroista ja rakennusosista. Sopijapuoli vastaa myös urakan täyttämisessä käyttämiensä muiden osapuolten töistä ja toimenpiteistä, jollei tästä ole toisin sovittu. Urakoitsijan vastuuta ei vähennä se, että tilaaja on hyväksynyt aliurakoitsijan tai -hankkijan.

Laadunvarmistukseen liittyviä määräyksiä oli useassa rakennusurakan sopimusasiakirjassa, jotka YSE 12 §:n mukaisesti täydentävät toisiaan. Urakkasopimuksen kohdassa 5 oli todettu, että urakassa noudatetaan tätä sopimusta ja siihen liittyviä sopimuksessa erikseen lueteltuja sopimusasiakirjoja, mukaan lukien urakkaohjelma. Teknisten asiakirjojen osalta oli sovittu, että urakassa noudatetaan sopimuksessa lueteltujen teknisten asiakirjojen lisäksi ja niitä täydentäen yleisiä standardeja, työohjeita ja työselostuksia. Urakkasopimuksen kohdassa 7 oli todettu laadunvarmistuksen tapahtuvan urakkaohjelman mukaan. Urakkaohjelman kohdassa 5.1 (Laadunvarmistus) oli lausuttu, että kunkin urakoitsijan on laadittava urakkasuoritusta koskeva laatusuunnitelma, jota täydennetään työn kuluessa. Kohdassa 5.2 (Urakoitsijan laadunvalvonta) todettiin, että urakoitsijan on valvottava oman ja aliurakoitsijoidensa työnjohdon ja työvoiman osaamista ja työsuoritusta sekä työtuloksen vaatimustenmukaisuutta. Lisäksi oli todettu, että urakoitsijan on myös valvottava hankintojen ja aliurakoitsijoiden rakennusvaiheiden kelvollisuutta ja työsuoritusta, jotta sopimuksen mukainen laatu kaikilta osin saavutetaan.

Urakkakohteen kantavan rungon teräs- ja liittorakenteiden työselostuksessa on todettu, että rakenteiden valmistajan tulee laatia projektikohtainen laatusuunnitelma, ellei valmistus ole ulkopuolisen tarkastuslaitoksen jatkuvan valvonnan alaista. Työselostuksen mukaan rakenneosat tulee tarkastaa tehtaalla ennen työmaalle lähettämistä ja toimittajan tulee esittää rakennuttajalle tarkastussuunnitelma ennen työn aloittamista. Työselostuksen mukaan rakennustyössä noudatetaan muun muassa Suomen rakentamismääräyskokoelmaa. Lisäksi työselostuksessa on nimenomaisia viittauksia rakentamismääräyskokoelman osaan B7 (Teräsrakenteet 1996).

Tilaaja vetosi Suomen rakentamismääräyskokoelman osan B7 ohella myös osaan B6 (Teräsohutlevyrakenteet 1989). Molempien mukaan laadunvarmistusvelvoitteen on täyttänyt rakennusosien valmistus hyväksytyn tarkastuslaitoksen valvonnassa. Mikäli tämä edellytys ei toteudu, osan B6 mukaan tuotteen kelpoisuus on tullut todeta jokaisesta toimituserästä otettavin näyttein ja osa B7 on edellyttänyt projektikohtaista laadunvalvontaa. Urakoitsija katsoi, ettei osa B7 sovellu teräsohutlevyrakenteisiin. Urakoitsija kiisti laiminlyöneensä omassa toiminnassaan laadunvarmistuksen ja katsoi profiilipellin valinneen tilaajan olevan ensi sijassa vastuussa valitsemastaan rakennustuotteesta. Urakoitsija ei väittänyt, että teräslevyt olisi valmistettu tarkastuslaitoksen valvonnassa tai että levyjä olisi muutoin tarkastettu ennen niiden toimittamista rakennustyömaalle. Omana laadunvarmistuksenaan urakoitsija vetosi vain silmämääräiseen tarkastukseen rakennuspaikalla ja asiakirjojen tarkastukseen.

Korkein oikeus totesi, että urakoitsijan oli sopimusasiakirjojen mukaan tullut valvoa hankintojen laatua ja että asiakirjoissa on viitattu myös nimenomaisiin teräsrakenteita koskeviin Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeisiin. Kantavien profiilipeltien laatua ja sen valvontaa koskevat rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet olivat siten tulleet sopimusehtoina osapuolia velvoittaviksi.
Tapahtuma-aikaan voimassa olleet rakentamismääräyskokoelman osat B6 ja B7 ovat olleet siltä osin yhdenmukaisia, että kun valmistus ei ole tapahtunut hyväksytyn tarkastuslaitoksen valvonnassa, laatu on tullut varmistaa erityisin toimitettuihin tuotteisiin kohdistunein toimenpitein.

Urakoitsijan suoritusvelvollisuuteen ovat urakkasopimuksen mukaisesti kuuluneet profiilipeltilevyjen hankinta ja asennus. Levyjen valmistaja on ollut urakoitsijan alihankkija, jonka toimista urakoitsija on YSE 1998 24 §:n mukaan vastuussa. Profiilipeltien valmistajan ohjelmistovirheen johdosta levyjen tukikestävyys on ollut vain noin puolet sopimuksenmukaisesta tasosta. Urakan sopimusasiakirjoissa edellytetty valmistusvaiheen laadunvarmistus on laiminlyöty, ja levyjen virheellisyys on jäänyt havaitsematta. Urakoitsija ilmoitti, että toimitetut profiilipellit tarkastettiin silmämääräisesti. Koska virheellisyyttä ei kuitenkaan ole voinut työmaalla tällä tavoin havaita, katsoi korkein oikeus urakoitsijan laiminlyöneen sille kuuluneen laadunvarmistuksen sanottujen profiilipeltilevyjen osalta.

Oliko laadunvarmistuksen laiminlyönti ollut olennainen?

Kysymyksessä olevan hankkeen rakennusaikana voimassa olleen, kaikkia kantavia rakenteita koskeneen rakentamismääräyskokoelman osan B2 (Kantavat rakenteet, määräykset 1990) mukaan rakenteiden ominaisuuksista on etukäteen hankittava riittävät tiedot ja tarvittaessa niiden ominaisuuksia on valvottava ennakkokokein ja työaikaisin kokein. Rakenteiden kelpoisuuden toteamisen osalta puolestaan on määrätty, että aineiden, tarvikkeiden, valmisosien tai rakenteiden ja niiden suojauksen kelpoisuuden toteamiseksi tehtävät rakennuspaikkakohtaiset kokeet voidaan korvata valmistusta koskevalla laadunvalvonnalla, jos valmistuksen on todettu tapahtuneen ympäristöministeriön hyväksymän tarkastuselimen valvonnassa.

Korkein oikeus totesi, että arvioitaessa laadunvarmistuksen laiminlyönnin olennaisuutta huomioon on otettava muun muassa se suoritusvelvollisuus, johon laadunvarmistus liittyy ja se, miten paljon kysymyksessä olevassa menettelyssä on poikettu asianmukaisista laadunvarmistus toimenpiteistä. Valmistusvaiheessa syntynyt virhe on koskenut kattorakennetta kokonaisuudessaan. Tällainen kantavan rakenteen virhe on ollut koko rakennuksen käytettävyyden ja turvallisuuden kannalta keskeinen. Kantavien rakenteiden virheisiin liittyy jo niiden luonteesta johtuen vakava ihmisten henkeä ja terveyttä sekä omaisuutta uhkaava vahinkoriski. Hallirakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen on selvää, että rakennuksessa on voinut olla yhtä aikaa runsaasti ihmisiä. Tällaisen vaativan kohteen toteuttamisessa urakoitsijan voidaan edellyttää noudattavan korkeaa huolellisuuden tasoa erityisesti kantavien rakenteiden osalta.

Profiilipeltien liian alhaista kantavuutta ei ole voinut havaita työmaalla. Urakoitsija oli pyrkinyt varmistumaan profiilipeltien asennustyön laadusta vetolujuuskokein. Testauksen kohteena on kuitenkin tällöin ollut peltien kiinnityksen pitävyys eikä peltien kantavuus. Muutoin urakoitsija on vedonnut vain peltien silmämääräiseen tarkastukseen, joka ei korkeimman oikeuden mukaan täytä sovittua laaduntarkastusvelvollisuutta ja on riittämätön toimi tällaisen virheen havaitsemiseen.

Sovittu laadunvarmistus ja siitä huolehtiminen kuuluu hankintaan liittyviin urakoitsijan suoritusvelvollisuuksiin. Laadunvarmistuksen merkitys kasvaa, kun kysymys on sellaisen tarvikkeen tai osan hankinnasta, jolla on keskeinen vaikutus rakennuksen kestävyyteen ja käytön turvallisuuteen. Urakoitsija ja sen alihankkijat eivät olleet noudattaneet niitä laadunvarmistus toimia, joista sopimusasiakirjoissa on kantavien teräslevyjen osalta sovittu, ja jotka ovat perustuneet tuolloin yleisesti noudatettuihin rakentamismääräyskokoelman määräyksiin ja ohjeisiin. urakoitsija ei väittänyt ryhtyneensä muihinkaan toimenpiteisiin varmistuakseen, että sen hankkimat profiilipellit vastaavat hyväksytyn rakennesuunnitelman mukaista lujuutta. Korkein oikeus katsoi, että urakoitsija on olennaisesti laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen.

Tapauksen arviointia

Korkein oikeus on erikseen kiinnittänyt huomiota siihen, että kun kysymyksessä ovat kantavat rakenteet, joiden epävakaus saa aikaan korkean henkilövahinkoriskin, korostuu rakennusurakoitsijan huolellisuusvelvollisuus. Tilaajalla on oikeus luottaa siihen, että urakoitsija, joka on ottanut sopimuksella laadunvarmistuksen vastuulleen, huolehtii siitä, että rakennus ja sen osat täyttävät turvallisen käytön edellytykset.

Jatkossa rakennusurakan osapuolten tulee kiinnittää huomiota siihen, miten rakennuksen osien ja kokonaisuuden laatuun liittyvä kontrolli on sopimuksin jaettu. Tapauksesta ei voi kuitenkaan vetää sellaista johtopäätöstä, että urakoitsijan huolellisuusvelvollisuutta olisi laajennettu koskemaan kaikkia takuuajan jälkeen ilmeneviä laatupuutteita siitä huolimatta, että urakoitsija on sitoutunut laadunvarmistukseen.

Samu Leivo
Asianajaja
Asianajotoimisto Leivo
samu@samuleivo.fi
p. 050 4900 145

Ota yhteyttä